Kermainen tomaattipasta

Tämä resepti tulee sarjaamme "kun kuva ei tee oikeutta". Halusin tehdä helppoa peruspastaa, mutta kuitenkin jotain mitä en olisi tehnyt jo aikaisemmin. Niimpä päädyin tähän reseptiin kermaisesta tomaattipastasta. Resepti on helppo, sillä ainekset tähän löytyvät kaapista lähes aina. Vaikka se ei valmistuisi aivan 15 minuutissa, vaatii se naurettavan vähän itse kokkaamista. 

KERMAINEN TOMAATTIPASTA 

1 tölkki tomaattimurskaa 

1 sipuli 

Valkosipulia maun mukaan 

2dl kermaa 

Pastaa 

Valmista ensin tomaattikastike. Kuutioi sipuli ja valkosipuli, kuullota öljyssä kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää tomaattimurska ja hieman vettä (esim. 2dl). Jätä tomaattikastike hautumaan, mielellään vähintään puoleksi tunniksi. Tomaattikastike ei kärsi hautumisesta vaan paranee ajan myötä! 

Tomaattikastikkeen hauduttua keitä pasta. Mausta tomaattikastike suolalla, pippurilla, ripauksella sokeria. Miksi ei myös yrttimausteella tai chilillä. Lisää tomaattikastikkeen joukkoon kerma ja pasta. Sekoita. Tarjoa mozzarellan kanssa. 

Naurettavan helppoa ja hyvää! 

Välimäen Midhill

Kesän aikana eksyin useamman kerran linnanmäelle. Vaikka näin jo kahdenkympin ylittänyt ei laitteisiin menisikään, löytyy linnanmäeltä nykyään monenlaisia kiinnostavia ruokapaikkoja. Sushista välimeren makuihin, hattarasta hampurilaisiin. On ihanaa että halutessaan linnanmäeltä voi saada muutakin kuin tikkareita ja makkaraperunoita.  

Satuinkin testaamaan paikan päällä Hans Välimäen Midhill - hampurilaispaikan. Olin kuullut paikan jäljittelevän jenkkidineria ja hampurilaismenu vaikutti omaan silmään harvinaisen hyvältä! Omalle lautaselle eksyi kreikkalainen lammasburgeri, matkakumppani otti rohkeana lihatartarin. Ruoka oli hyvää, vaikka oma pihvini olikin hieman raskas ja taisi hampurilaista jäädäkkin hieman lautaselle syömättä. Näin jälkikäteen kaduttaa etten maistanut paikan pirtelöitä, sillä ne näyttivät kuolettavan hyvältä perinteisistä korkeista laseista tarjoiltuna. 

Mikäli linnanmäki ei ruokailupaikkana houkuta, Midhill löytyy myös Helsingin keskustasta! 

Työpäivän piristys

Ihana pikkusiskoni toi minulle tänään töihin kakkua, kotoisasti foliolla peitettynä ja nimilapulla varustettuna. 

Kakun sisältä löytyi mansikoita, vadelmia ja valkosuklaata. 

Gaijin

Viikonloppuna pääsin katsastamaan minulle täysin uuden Gaijin - ravintolan. Olin jo pidemmän aikaa halunnut tutustua Tomi Björckin ravintoloiden tarjontaan, muutamien ystävieni Social Boulevardia ylistäessä. Tällä kertaa eksyin kuitenkin naapuriin, sillä poikaystäväni toiveesta jätimme Social Boulevardin toiseen kertaan ja suuntasimme Gaijiniin. 

Minun on myönnettävä, että odotukset Gaijinia ja sen ruokaa kohtaan olivat kovat. Odotin erityisesti paikan kuuluisia dim sumeja ja possuruokia. Missään nimessä emme saaneet pettyä, mutta huonojakin puolia kokemuksesta löytyi. Muun muassa viereisessä pöydässä istunut vanhempi nainen ei tuntunut lainkaan arvostavan syömisen lomassa tapahtuvaa annoksien valokuvausta. Itsehän en häpeä - pitihän tämä kokemus ikuistaa. 

Ensimmäinen silmäänpistävä asia ravintolassa oli sen koko. Sisällä tunnelma oli intiimi, sillä pöydät olivat hyvin lähellä toisiaan. Ajatus ravintolan kollektiivisesta ruokailusta nauratti meitä, sillä lähes vierustovereiden sylissä istuessa illallinen tuntui hyvin "kollektiiviselta".  Päädyimme tilaamaan ravintolan 9 ruokalajin tasting-menun, sillä halusimme kokeilla hieman sitä sun tätä. 

Olin lukenut muista blogeista jo aikaisemmin, että ruoka toimitetaan pöytiin hyvin nopeasti. Tämä väite pitikin paikkansa, sillä ensimmäiset ruokalajit saapuivat pöytään lähes välittömästi tilaamisen jälkeen. Tämän hieman hämmensi, kun ruokalajeja ahdettiin yhtäkkiä pöytään monta yhtä aikaa. Onneksi illan aikana tahti hiljeni, eivätkä kaikki ruokalajit tulleet samanlaisella vauhdilla. 

Kaikenkaikkiaan ruoka ei pettänyt ja sain kokeiltua paljon sellaista, mikä oli minulle täysin uutta. Monissa ruokalajeissa tunnuttiin kuitenkin käyttävän samoja mausteita, jolloin siinä seitsemännen ruokalajin kohdalla alkoi tuntua siltä, että nämä mauthan on maistettu jo ennen. Oma mielenkiinto alkoi laskemaan, kun lähes jokainen annos maistui soijalta, miriniltä ja shisholta. Mansikkainen jälkiruoka olikin kaivattu raikas päätös ruokailulle.  

Ehdoton kohokohta olivat pehmeät, tulista majoneesia, possua ja kurkkua sisältävät sämpylät. Olisin voinut syödä jo pelkästään niitä yhdeksän ruokalajin verran. Gaijinilla on myös laaja drinkkilista, josta sain tilattua itselleni myös alkoholittoman version. 

Käynti Gaijinissa herätti kuitenkin itsessäni ajatuksen siitä, kuinka turhaa tällaisten "hienompien" ravintoloiden ujostelu on ollut. Vaikka ankanmaksamoussea ja glaseerattua ankeriasta sisältävä annos kuulostaakin todella hienolta ja eksoottiselta, katoaa se samalla tavalla suihin kuin äidin lihapullat. Seuraavalla kerralla se Social Boulevard ja maut välimeren ympäriltä! 

Viikonloppu täynnä ruokaa

Tänä viikonloppuna minua hemmoteltiin toden teolla hyvällä ruoalla. Poikaystäväni visiitin kunniaksi sain nauttia hyvinkin aasialaispainotteisesta ruoasta koko viikonlopun. Viikonlopun aikana eksyimme syömään myös minulle uuteen Gaijiniin! Siitä kirjoitan juttua myöhemmin.

Tässä muutamia kuvia viikonlopulta

Kesäinen juustokakku

Myönnetään yksi asia. Leipominen ei kuulu vahvoihin puoliini. Taidan taikinanteon, osaan mitata ainekset, vaahdottaa sokerit ja kananmunanvalkuaiset. Kuitenkin laittaessani nämä tarkkuudella ja rakkaudella sekoittamani tekeleet uuniin, jotain pahaa tapahtuu. En koskaan saa aikaiseksi rapeita patonkeja tai kuohkeita muffinsseja niinkuin ystäväni. Suklaakakkuni kuivuvat, muffinssini eivät pysy kasassa eivätkä täytekakkuni nouse.

Minut on uunikirottu. 

Joten olin vähintäänkin peloissani ja epäileväinen, kun päätin leipoa amerikkalaista juustokakkua. Olin löytänyt helpon ohjeen, jolla uskoin onnistuvani. En itseasiassa ole kovin useasti maistanut tätä uunissa paistettua juustokakkua, vaikka olenkin usein nähnyt sitä syötävän. Niin Golden Girls - sarjassa kuin Frendeissäkin on kuolattu tämän herkun perään.

Vaikka aikaansaamani kakku hyvää olikin, ei uunikirous jättänyt pettänyt minua tälläkään kertaa. Tein kaiken reseptin mukaisesti, mutta silti kakkuni ei muistuttanut lainkaan muissa blogeissa ja youtube - kanavilla näkemiäni kuvia. Kakun pinta ruskistui paljon aikaisemmin kuin ohjeessa luki ja kakun korkeus väheni jäähtyessä ainakin puolella. En saanut kakulle korkeutta, en täydellistä ulkonäköä. Mutta makua ehdottomasti sain!  Tein kakkuni Terhin keittiön ohjeella :) muokkasin ohjetta hyvin vähän. Jätin pohjasta sokerin pois ja lisäsin täytteeseen sitruunamehun sijaan raastettua sitruunan kuorta.

NEW YORK CHEESECAKE

Pohja:

1/2 pakettia Digestive-keksejä
125 g voita (sulana)

Murskaa Digestive-keksit ja sekoita keksimurskaan voi.
Taputtele seos irtopohjavuoan pohjalle ja paista noin 165 asteessa kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä.

Täyte
3 pakettia Philadelphia tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)
3 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
4 kananmunaa
purkki ranskankermaa
3 tl vaniljasokeria
yhden sitruunan kuori raastettuna

Sekoita keskenään monitoimikoneessa huoneenlämpöinen tuorejuusto, sokeri ja jauhot. Lisää kananmunat, loput raaka-aineet ja lisää pohjan päälle. Vältä liikaa vatkaamista, sillä ilman vatkaaminen seokseen voi lisätä lohkeamien syntymistä täytteeseen kakun kypsyessä. Paista kakkua 165-asteisessä uunissa reilu tunti, tai kunnes kakun pinta saa väriä. Kakun reunojen tulisi saada väriä, mutta keskustan olla vielä hieman hyllyvä. Anna jäähtyä, ja siirrä jääkaappiin tekeytymään yön yli.

Koristelin oman kakkuni levittämällä kakun päälle hieman vadelmahilloa. Sen jälkeen ripottelin kakun päälle mansikoita, vadelmia ja takapihalta poimittuja punaherukoita.

Taistelu uunikirousta vastaan jatkukoon!

Kielo

Tasan viikko sitten pääsin viimein katsastamaan pitkään, hyvin pitkään odottamani Kielon. Tämä pikkuriikkinen Pohjois-Karjalan kulinaarinen aarre on pienestä koostaan huolimatta laadukkaista raaka-aineista, vaihtuvista ruokalistoistaan ja kausituotteiden käytöstä kuuluisa. Jostain syystä juuri tätä Joensuun ravintolaa en ollut aikaisemmin päässyt kokeilemaan - syytin aina puuttuvaa seuraa. Nyt kuitenkin pääsin katsastamaan, oliko puhe Kielon ruoasta mistään kotoisin. Vieläpä ilosaarirockin alla!

Kielo on tosiaan kokonsa puolesta pieni ja perjantai-iltana täynnä. Sattui viereisessä pöydässä istumaan Hans Välimäkikin. Kielo on kuitenkin matalan kynnyksen paikka - henkilökunnan palvelu on uskomattoman rentoa, lämmintä ja tuttavallista.

Saimme eteemme päivällistä kolmen ruokalajin verran. Alkupalan ankka appelsiinihillokkeella, lohimousse, korvasienipiirakka, maksamousse ja paahtopaisti katosivat suihimme melko nopeasti. Tämä useita pieniä alkupaloja sisältävä alkupala oli mielestäni hauska, mutta sitä syödessä tuli vain nälkä ja himo saada lisää! Pääruoaksi söin itse kuhaa kanttarellikastikkeella, seuralaiseni sai eteensä jälleen paahtopaistia tummalla punaviinikastikkeella ja kasviksilla. Jälkiruoaksi nautimme raparperisorbettia ja baileyskakkua.

Ruoka oli todella hyvää ja kaiken maineensa arvoista. Pidän Kielossa siitä, että asiakas todella tietää mistä maksaa - raaka-aineiden laadusta voi olla varma. Mikäli haluaa verrata, ei Kielo myöskään hintatasoltaan ole muita Joensuun ravintoloita kovin paljon kalliimpi. Kielon ehdoton hyvä puoli on ravintolan vaihtuvat ruokalistat ja kausituotteiden suosiminen. En malta odottaa loppukesää ja syksyä, jolloin mielesstäni ovat tarjolla vuoden parhaimmat raaka-aineet. Sienet, omenat ja riista ovat ainakin omia lempiraaka-aineitani.

Vaikka kokemus Kielossa oli mainio ja ruoka hyvää, löysin myös kritiikin aihetta. Jokaisesta kalaruoastani löytyi ruotoja, mikä on aina pieni pettymys eikä ruotojen pyörittely suussa ole mukavaa. En myöskään käytä alkoholia, joten olin hieman pettynyt maistettuani jälkiruokasorbetissani selkeästi alkoholia. Sorbetin myönnän kyllä omaksi virheekseni - jälkiruoissa usein käytetään alkoholia ja turhan usein unohdan asiaa henkilökunnalta udella. Alkoholin makuun totuttelemattomalle kuitenkin vodka sorbetissa peitti alleen ikävästi kaikki muut maut, jolloin lasiin tuntui jäävän vain jäistä vodkahilettä.

Kaikenkaikkiaan rohkaisen kaikkia eksymään Kieloon! On mukavaa samalla reissulla saada hyvää ruokaa, tukea paikallisia yrittäjiä ja nähdä kuinka Hans Välimäki surffaa facebookissa.